Elävänä tykinkuulana esiintyminen vaatii aimo annoksen hurjapäisyyttä

Elävät tykinkuulat ovat olleet varsinkin entisaikaan todellisia sirkuksien ja markkinoiden vetonauloja. Ensimmäinen tähän uhkarohkeaan yritykseen lähtenyt, historiankirjoihin merkitty tykinkuula oli Madame Zapel, joka esiintyi teattereissa vuodesta 1877 lähtien. Illan ohjelmaan kuului myös muita sirkusesityksiä, mutta eniten odotettiin tätä uutta ja jännittävää ohjelmanumeroa, jonka pääosassa oli nuori nainen, pukeutuneena ihonmyötäiseen asuun ja pitkävartisiin saappaisiin.

Elävänä tykinkuulana esiintyminen vaatii aimo annoksen hurjapäisyyttä

Eniten vaaroja kohdataan ilmalennon aikana

Pitkään ”elävä tykinkuula” -esityksissä käytettiin varsin realistisen näköisiä tykkejä. Ilmalento oli noin 30 metriä. Tykin laukaisuun liittyi kova paukahdus ja savua, mutta nämä toimivat ainoastaan erikoistehosteina. Todellisuudessa tykin sisälle viritetään kuminauha, joka lennättää esiintyjän kohti turvaverkkoa. Näin ollen esityksen vaarallisin osuus ei suinkaan ole itse laukaisu, vaan ilmalento, jonka aikana tykinkuulan täytyy onnistua kääntymään puolivoltin avulla ympäri ja laskeutua turvaverkon kohdalle.

Vaikka tykistä kuuluva suuri pamaus elävän tykinkuulan sinkoutuessa onkin vain erikoistehoste, on kyseessä silti hurjapäinen temppu. Esiintyjät joutuvat suojaamaan itsensä mahdollisilta palovammoilta. Nykyään suojautuminen tapahtuu lentopuvun ja kypärän avulla, mutta alkuvuosina esiintyjiltä odotettiin vähäpukeisuutta ja ihoa suojattiin talkilla. Paineilmalla toimivan katapultin singotessa ihmisen ilmaan, joutuu tykinkuula tarkasti jännittämään kaikki kehonsa lihaksen ottaakseen vastaan tämän äkillisen töytäyksen. Toisinaan laukaisuhetki on niin voimakas, että tykinkuula menettää hetkeksi tajuntansa.

Katapulttia kehitettiin ja testattiin eri yhteyksissä

Madame Zazel oli uransa alussa todellisuudessa vasta 14-vuotias tyttö, oikealta nimeltään Rossa Matilda Richter. Vaikka Madame Zazel on ensimmäinen tunnettu esiintyjä tässä sirkustempussa, itse ohjelmanumeron oli kehittänyt pari vuotta aiemmin William Leonard Hunt. Hunt oli yksi 1800-luvun kuuluisimmista sirkustaiteilijoista ja tunnettu erityisesti huimapäisistä esityksistään Niagaran putousten yllä. Trapetsitaiteilijanuransa jälkeen Hunt siirtyi Lontooseen, Royal Aquariumin johtajaksi. Samalla hän alkoi kehitellä tykkiä, joka heittäisi akrobaatin katapultin avulla korkealle ilmaan.

Katapulttia kehitettiin ja testattiin eri yhteyksissä

Ennen kuin katapultti asetettiin tykin sisään, sitä kokeiltiin teatterissa erilaisissa numeroissa. New Yorkissa päästiin todistamaan, kuinka akrobaatti seisoi keskellä esiintymisareenaa ja yhtäkkiä, ilman näkyvää ponnahdusta, nousi kymmenen metrin korkeuteen ja nappasi kiinni trapetsista. Todellisuudessa esiintyjä kohosi ilmaan jalustan laukaisemana, mutta suurin osa katsojista ei tätä huomannut. Hunt innostui tempun saamasta suosiosta ja alkoi kehitellä ohjelmanumeroa vielä jännittävämpään suuntaan. Näin sain alkunsa tykin sisälle asetettu kumijousi, joka laukaistiin pienen ruutipanoksen avulla.

Vaaroilta ei voi täysin välttyä

Elävien tykinkuulien lennättämiseen käytettäviä tykkejä testataan toki jatkuvasti, jotta esiintymisestä voitaisiin tehdä mahdollisimman turvallista. On tärkeää, että esiintyjän painoa seurataan jatkuvasti, jotta voidaan mahdollisimman tarkasti laskea hänen laskeutumispaikkansa. Ilmalentoon vaikuttavat kuitenkin monet asiat, kuten elävän tykinkuulan asento ja ilmanvastus, joten täysin varmaa verkkoon laskeutuminen ei koskaan ole.

Vaaroilta ei voi täysin välttyä

Lähes unohtunutta perinnettä pitää yllä muutama sirkusperhe

Elävät tykinkuulat alkoivat vähitellen yleistyä myös muissa sirkuksissa Madame Zazelin menestyksen vanavedessä. Onnettomuuksiltakaan ei vältytty ja vuonna 1881 akrobaatti Lizzie Davene menehtyi lyötyään ilmalennon päätteeksi päänsä turvaverkon pidikkeeseen. Myös Madame Zazel sai lopulta tarpeekseen riskeistä ja siirtyi esiintymään nuorallakävelijänä. 1890-luvulla yleisökin alkoi kaivata uusia ohjelmanumeroita ja elävin tykinkuulia jännittävämmiksi muodostuivat hetkeksi mm. pyöräily trapetsinuoraa pitkin.  Elävät tykinkuulat painuivat lähes unohduksiin, ennen kuin italialainen sirkussuku elvytti perinteen 1920-luvulla. Nykyään perinnettä pitää yllä myös Smithin sirkusperhe Yhdysvalloissa.