Houdinin elämäkin oli tarua ihmeellisempää

Kahlekuningas Harry Houdini eli Ehrich Weiss oli alun perin köyhä siirtolainen, josta kuitenkin uudessa ammatissaan kehittyi koko maailman tuntema supertähti. Hän syntyi vuonna 1874 Budapestissa, mutta muutti perheensä kanssa Yhdysvaltoihin neljä vuotta myöhemmin. Weiss eli erittäin köyhän lapsuuden, mutta aktiivisena lapsena keksi itselleen jatkuvasti tekemistä ja nautti esiintymisestä ja lopulta tie vei sirkukseen. Jo yhdeksänvuotiaana hän saavutti paikallisessa sirkuksessa mainetta trapetsitaiteilijana.

Houdinin elämäkin oli tarua ihmeellisempää

Rakkaus taikuuteen johti uuteen elämään

Sirkuksessa Weiss alkoi kiinnostua taikuudesta, eikä väsynyt seuraamaan taikurin moninaisia temppuja. Hän alkoi järjestelmällisesti opiskella taikuutta löytämistään kirjoista. 12-vuotiaana Weiss pakeni lopullisesti kotoaan ja teki hetken aikaa mitä tahansa hanttihommia, joita sattui löytämään. Koulussa Weiss oli aina älykäs ja utelias. Hän pärjäsi erinomaisesti myös urheilussa, erityisesti juoksussa ja uinnissa, ja oli jopa ehdolla Yhdysvaltojen olympiajoukkueeseen. Näistä ominaisuuksista oli hänelle paljon hyötyä myös myöhemmässä elämässä kahlekuninkaana. Katuelämän ohella Weiss kuitenkin jatkoi taikuuden opettelua ja oli 18-vuotiaaksi ehtiessään jo varsin taitava taikuri. Tästä lähtien Weiss alkoi ansaita elantoaan erilaisilla silmänkääntötempuilla ja perusti ystävänsä Jacob Hymanin kanssa ”Houdinin veljekset” -nimisen esityksen. He esittivät temppujaan lukuisia kertoja päivässä kadulla, toreilla, markkinoilla ja kapakoissa. Heidän bravuurejaan olivat korttitemput ja esineiden hävittäminen. Pian ohjelmanumeroksi lisättiin temppu, jossa Weiss joutui vapauttamaan kätensä raudoista. Tästä tempusta ei tullut tuolloin vielä yleisömenestystä, mutta se oli tulevan kahlekuninkaan uran ensimmäinen tärkeä askel.

Rakkaus taikuuteen johti uuteen elämään

Silmänkääntäjästä kahlekuninkaaksi

Kaikki kuitenkin muuttui, kun erään esityksen jälkeen Weiss sai yhteydenoton merkittävän teatteriketjun edustajalta Martin Beckiltä. Beck oli nähnyt Weissin esityksen ja kiinnostunut nimenomaan käsirautanumerosta. Hän kutsui Weissin haastatteluun, jossa tämä joutui irrottautumaan useista käsirautapareista. Haastattelun lopuksi Beck tarjosi nuorukaiselle työpaikkaa kiertueeltaan. Kiertue oli Houdiniksi muuttuneelle kahlekuninkaalle todellinen menestys. Hän vapautti itseään käsirautojen lisäksi erilaisista selleistä ja onnistui aina tehtävässään muutamassa minuutissa. Toimittajat kirjoittivat hänestä hurmioituneita juttuja. Houdinin menestystä avitti lahjakkuuden lisäksi hänen ilmiömäiset esiintyjänkykynsä. Hän tuntui aina tietävän, kuinka kauan yleisöä kannatti pitää jännityksessä, jossa yllätysmomentti olisi täydellinen. Tämä näkyi kasvavina jonoina hänen esityksiinsä.

Kohti Eurooppaa ja uusia haasteita

Menestyksensä rohkaisemana Houdini jätti teatterin taakseen ja lähti omalle kiertueelleen Eurooppaan. Kiertue oli yhtälailla menestys. Lontoossa yleisö kantoi hänelle erilaisia käsirautoja ja Houdini vapautui ongelmitta kaikista. Moskovassa oli edessä murtautuminen ulos vankienkuljetusvaunusta ja Saksassa äärimmäisen turvalliseksi luokitellusta vankilasta. Hänen maineensa alkoi kasvaa käsittämättömiin mittasuhteisiin, vaikka samalla hän joutui viranomaisten silmätikuksi. Erityisesti Saksassa poliisi pyrki kaikin tavoin saamaan hänet kiinni huijauksesta tai petoksesta ja selkkaus johti lopulta oikeudenkäyntiin, josta Houdini kuitenkin selvisi kuin ihmeen kaupalla voittajana. Tämä kaikki toki vain kasvatti hänen mainettaan ja Houdini nautti menestyksestään täysin siemauksin.

Kohti Eurooppaa ja uusia haasteita

Vain taivas rajana

Vuonna 1905 Houdini päätti palata Yhdysvaltoihin. Hänen luonteeseensa kuului, että hän kaipasi jatkuvasti uusia haasteita ja kehitteli uusia, entistä rajumpia temppuja. Hän alkoi upottautua kahlehdittuna veteen ja vapautua pakkopaidasta ja kahleista pilvenpiirtäjien kattojen tasalla. Vuonna 1912 hänet upotettiin käsiraudoissa New Yorkin East Riveriin, kahlehdittuna kiinni naulattuun arkkuun. Temppua seurasi sakea joukko toimittajia ja yleisö, jotka pidättivät henkeä 57 sekunnin ajan, kunnes Houdini pulpahti hymyillen pintaan, irrottautuneen kaikista kahleista. Houdini oli koko elämänsä loistavassa fyysisessä kunnossa. Hän menehtyi lopulta umpisuolentulehduksen komplikaatioihin vuonna 1926. Hän oli tuntenut kipua jo aiemmin, mutta halusi silti suorittaa lupaamansa ohjelmanumeron loppuun ja tekikin niin, vaikka vääntelehti tuskasta. Tämä oli kohtalokas valinta, sillä tällä aikaa umpisuoli ehti puhjeta eikä häntä pystytty enää pelastamaan. Hänet haudattiin New Yorkiin pronssiarkussa, joka oli suunniteltu seuraavaa ohjelmanumeroa varten. Moni odotti vielä hautajaisissakin, että kahlekuningas nousisi hymyillen arkustaan. Hautajaisiin osallistui yli 2 000 vierasta.