Mitkä Tunteet Ovat Onnellisuuden Esteitä?

Onnellisuudella ei ole tunne esteitä, mutta on olemassa sellaisia tunteita, jotka ovat ihmiselle täysin turhia. Turhat tunteet sekoittavat hetkellistä olotilaa ja voivat pitkällä tähtäimellä myös laskea onnellisuuden tasoa.

Mitkä Tunteet Ovat Onnellisuuden Esteitä?

Kun turhista tunteista pääsee eroon, pystyy keskittymään ja nauttimaan todellisista, tärkeistä ja vaikuttavista tunteista aivan uudella tavalla. Kun yski ovi suljetaan, avautuu monta uutta, kuuluu sananlasku joka tässäkin tapauksessa pitää hyvinkin paikkaansa. Mitä tunteita sitten voi rankata turhiksi ja mitä hyödyllisiksi. Aloitetaan aisteista. Jotkin tunteet ovat meillä siksi, että eläimelliset aistimme määräävät niistä. Otetaan esimerkiksi turvattomuuden tunne. Jos eläimellinen vaistomme kertoo, että ympärillä piilee vaara, on täysin normaalia tuntea turvattomuutta. Kuitenkin turvattomuuden tunne saattaa ilmetä tapahtumissa, missä selkeää vaaraa ei oikeasti ole ja silloin on syytä pohtia omaa tuntemustaan tarkemmin, jotta löytää juuri syyn tunteen tulemiselle ilman todellista: ”taistele tai pakene” tilannetta. Mutta tästä syystä turvattomuuden tunne ei välttämättä ole mitenkään negatiivinen tunne, sillä se puskee ihmisen korjaamaan asiaa.

Viha

Toinen aistien varainen tunne on usein viha. Mutta vihan tunne on yksi negatiivisimmaksi leimattu tuntemus. Mitä hyvää vihan tunteessa voi olla? Viha on myös puolustusreaktio ja usein sille löytyy hyvinkin herkästi sopiva syy. Viha sytyttää kehossa erilaisia hormoneja ja tuntemuksia ja vaikuttaa suuresti toimintaamme. Järki ei aina tunnu pysyvän vihan tunteen mukana ja jos viha ottaa kunnolla vallan, siitä seuraa usein jotakin tuhoavaa. Mutta viha on myös herätys. Vihan tunteeseen joutuminen parhaimmillaan herättää ihmisen tekemään tarvittavia suuriakin muutoksia ilman kovaa muutospelkoa. Viha voi siis synnyttää muutoksen, mikä on välttämätöntä sille, ettei hetkellinen vihan tunne pääse vaikuttamaan niin syvästi, että siitä muuttuu paljon voimakkaampia pitkäikäisiä tuntemuksia kuten katkeruutta. Viha yhdistetään väkivaltaan. Mutta väkivalta on joillekin yksilöille ainoa usein kulttuurillinen tai opittu tapa purkaa vihan tunnetta. Kuvitelkaa jos tuo voima voidaan kohdistaa johonkin kehittävään ja rakentavaan? Mutta vihan tunteen kanssa pitää oppia olemaan ja sen ei saa antaa olla kuin hetkellistä. Vihasta on siis osattava ottaa kaikki sen voimakkuus johonkin, mikä vie elämää eteenpäin ja sen jälkeen antaa sen haihtua taivaan tuuliin. Jos vihasta ei osata päästää irti, sen tuhoava voima tuhoaa onnellisuuden tasoasi. Siksi sitä pitää osata hallita, kuten esimerkiksi palavaa nuotiota.

Katkeruus

Pitkäviha, jota ei ole osattu purkaa ja käsitellä voi tuoda mukanaan katkeruuden. Se on kaikista tunteista kaikkein tuhoavin ja siinä ei ole mitään hyvää tai rakentavaa. Katkeruus on usein monen tunteen yhteisvaikutus sellaiselle ihmiselle, joka ei ole syystä tai toisesta voinut tai halunnut tai kyennyt avaamaan omia tuntemuksiaan ja päästämään niistä irti. Pettymys, viha, suru ja turvattomuuden tunne yhdessä muodostavat katkeruuden karvaan ringin. Näistä kaikki muut tunteet ovat tarpeellisia tunteita itsessään paitsi pettymys. Pettymys on ilkeä tunne, sillä se rikkoo paljon varsinkin itsetuntoa, jota on todella hankala ylläpitää jo muutoinkin muuttuvassa maailmassamme. Pettymystä kokevat varsinkin urheilijat tarvitsevansa, mutta tunteena se ei kuitenkaan vie mihinkään positiiviseen. Pettymyksen korvaavaksi tunteeksi ei kuitenkaan oikein löydy muita, muuta kuin kärsivällisyyden ja nöyryyden tunteet, jotka ovat yksiä hankalimpia tunteita mihin kääntää omaa pettymystään. Pettymyksestä on mahdollista kuitenkin kasvaa eroon kärsivällisellä nöyryyden opettelulla sekä oman arvonsa ja itsetuntonsa rakentamisen kautta. Katkeruus rakentuu usein pettymyksen ympärille ja jos pettymys pystytään karsimaan omasta tunne skaalastansa ja käännettyä se rakentavampaan tunteeseen, ei katkeruudellekaan ole sijaa.

Katkeruus