Nykysirkus kehittyy jatkuvasti

Nykysirkus on vähitellen vakiinnuttanut asemansa muiden valtion tukemien taidealojen rinnalla, mutta monelle nykysirkuksen käsite on edelleen hieman epäselvä. Sanana nykysirkus tarjoaa varsin laajoja tulkintamahdollisuuksia eikä oikeastaan kerro muuta kuin että tämä eroaa jotenkin perinteisestä sirkuksesta. On totta, että nykysirkuksessa ei yleensä nähdä esimerkiksi eläinnumeroita ja esitykset ovat teknisempiä ja koreografiapohjaisia, mutta oikeastaan kyseessä on aivan oma taiteenlajinsa, jota ei kannata vertailla perinteisen sirkuksen kanssa. Molemmilla lajeilla on oma paikkansa, perinteensä ja kohderyhmänsä, eivätkä ne suoranaisesti kilpaile keskenään.

Nykysirkus kehittyy jatkuvasti

Nykysirkukselle on tyypillistä eri taiteenlajien yhdistely. Mukana voi olla sulassa sovussa esimerkiksi tanssia, teatteria, nukketeatteria ja akrobatiaa. Kyse onkin ehkä enemmän visuaalisesta teatterista kuin sirkusesityksestä.

Nykysirkus pohjautuu ranskalaisiin perinteisiin

Uudeksi sirkukseksi määritellään sirkustaide, joka on tuotettu 1960-luvun puolivälin jälkeen ja joka selkeästi eroaa perinteisestä sirkuksesta. Nimitys on lähtöisin Ranskasta, jossa Cirque noveau saavutti suurta suosiota 1960-luvulla ja halusin nimenomaan erottautua kevyeksi viihteeksi koetusta perinteisestä sirkuksesta. Koska suuntaus syntyi nimenomaan vastalauseena perinteiselle sirkukselle, käsitellään näitä taiteenaloja useimmiten edelleen yhdessä ja verrataan keskenään. Vuosikymmenien myötä nykysirkus on kasvanut kuitenkin omaksi taiteenlajikseen, joka ei oikeastaan kaipaa vertailua muuhun taiteeseen ja joka voidaan jo määritellä omista lähtökohdistaan. Nykysirkuksen katsotaankin nykyään kuuluvan omaksi osakseen esittävien taiteiden kenttää.

Perinteinen sirkus vs. nykysirkus

Perinteisen sirkuksen tyyppiesimerkki voisi olla vaikkapa Sirkus Finlandia. Sirkuksen esitykset tapahtuvat teltassa ja mukana on paljon eläinnumeroita. Esiintyjät tulevat pääosin sirkussuvuista ja myös sirkuksen johtajan pesti periytyy sukupolvelta toiselle. Taidot opitaan isovanhempien ja vanhempien opastuksella. Nykysirkusesitykset rakennetaan puolestaan usein teatterilavoille tai muille vastaaville näyttämöille, eikä niihin yleensä kuulu eläinnumeroita. Esiintyjät ovat kouluttautuneet ammatteihinsa oppilaitoksissa tai harrastusten kautta.

Perinteinen sirkus vs. nykysirkus

Perinteisessä sirkuksessa ohjelma rakennetaan erillisistä numeroista ja illan juontajana toimii sirkuksen tirehtööri. Hän kuuluttaa sisään vuorotellen akrobaatteja, klovneja, jonglöörin tai hevoset kouluttajansa kanssa. Ohjelmanumeroihin kuuluu usein silmänkääntötemppuja ja show-elementtejä. Jokainen esittää oman numeronsa ja poistuu paikalta yleisön taputtaessa. Nykysirkuksen esitykset perustuvat yleensä puolestaan tarinaan tai kokonaisuuteen, jolloin koko esitys rakentuu saman teeman ympärille. Taputukset kuullaan vasta esityksen loputtua, eikä esityksestä löydä samalla tavoin eroteltavia osioita.

Suomessa vahva nykysirkuskenttä

Suomessa nykysirkus alkoi kehittyä 1990-luvulla, pääasiassa yksittäisten taiteilijoiden johdolla. Taiteilijat halusivat oppia lisää sirkustaiteesta ja kehittää omaa osaamistaan. Samalla he löysivät sirkusmaailmasta myös uusia ulottuvuuksia ja lähtivät omalta osaltaan kehittämään nykysirkusta. Tällä hetkellä nykysirkus onkin jo varsin suosittua ja monet puhuvat jopa nykysirkusbuumista. Yksi Suomen kuuluisimmista nykysirkusryhmistä on WHS-taiteilijaryhmä. WHS:n Swan of Tuonela -esityksessä yhdistellään mm. Jean Sibeliuksen musiikkia, korealaista viuhkatanssia ja eri osoita sirkustaiteesta. Tämä onkin hyvä esimerkki nykysirkusesityksestä, jota on vaikea laittaa suoraan mihinkään muuhun kategoriaan. Vaikka nykysirkus lainailee elementtejä perinteisestä sirkuksesta, lainailee se yhtä lailla muilta taiteenaloilta. Nykysirkuksella ei ole myöskään tarkkoja sääntöjä tai määritelmiä ja seuraava esitys voikin olla jälleen aivan erilainen. Perinteisessä sirkuksessa katsojat puolestaan tietävät suunnilleen mitä odottaa ja pettyisivät, jos esitystä olisi muokattu liikaa.


Suomessa vahva nykysirkuskenttä

Suomalainen osaaminen on huomattu myös muualla

Suomalainen nykysirkus kiinnostaa paitsi Suomessa, myös maailmalla. Uusia ryhmiä perustetaan aktiivisesti ja taiteeseen on löydetty uusia näkökulmia. Suomalaisia ryhmiä, kuten Race Horse Company, Circo, WHS ja Ville Walo on nähty paljon mm. Montrealin vuosittaisella nykysirkuksen festivaalilla, jossa ne ovat saavuttaneet suurta suosiota. Sen sijaan ranskalaisia ryhmiä ei festivaalilla ollut viime vuonna yhtäkään ja festivaalivalitsijat perustelivat ratkaisuaan sillä, että Ranskasta ei ole pitkään aikaan tullut mitään uutta. Nykysirkuskin on käynyt siis osittain jo vanhaksi, mutta onneksi Suomesta tuntuu löytyvän edelleen raikkaita ja uusia ideoita.