Sirkuksella on Suomessa vahvat perinteet

Suomessa on saatu nauttia sirkusesityksistä jo kauan ennen itsenäisyyden aikaa. Esiintyjät vierailivat Suomessa mielellään, sillä maan strateginen sijainti Venäjän ja Ruotsin välissä helpotti esiintymismatkoja. Erityisesti 1800-luvulla Suomessa nähtiin paljon erilaisia sirkusseurueita ja sirkusesitykset olivat ajoittain hyvinkin suosittu huvittelumuoto.

Sirkuksella on Suomessa vahvat perinteet

Ensimmäinen merkintä sirkusesityksestä on vuodelta 1802, jolloin ranskalaisen Jean Lustrén sirkusseurue matkusti Tukholmasta Turkuun esiintymään. He oleskelivat Suomessa noin kuukauden ja esiintyivät Kupittaalla. Myös lähes kaikki muut tuon ajan suuret sirkusnimet esiintyivät myös Suomessa.

Kokoonpanot suuria ja vaikuttavia

Sirkuksen alkuvuosina esitykset järjestettiin yleensä taivasalla. Hieman myöhemmin esiintymisiä varten alettiin rakentaa väliaikaisia puisia rakennuksia, jotka purettiin seurueen jatkaessa matkaansa. Tällaisia rakennelmia on nähty ainakin Turun Rautatientorilla sekä Helsingin keskustassa. Rakennuksista ei ole säilynyt valokuvia, mutta muutamista säilyneistä piirustuksista on voitu päätellä niiden muotoa. Sirkusteltat otettiin käyttöön vasta paljon myöhemmin.

Sirkusten kanssa kiertäminen ei ollut tuohonkaan aikaan mitään kevyttä hommaa, sillä kokoonpanot olivat monesti suorastaan valtavia. Sirkuksen vakituiseen kokoonpanoon saattoi helposti kuulua kaksikymmentä muusikkoa ja kymmeniä hevosia.

Suomalainen sirkus aloitti yli 120 vuotta sitten

Ensimmäinen suomalainen sirkus perustettiin 1800-luvun lopulla. Vuoden 1896 kesällä Duncanderin veljesten sirkus aloitti kiertueensa Terijoelta. Heidän esityksensä nähtiin moderneissa sirkusteltoissa. Veljeksillä oli tausta taitavina ratsuhevosten kasvattajina ja hevoset olivat suuressa osassa myös heidän sirkusesityksissään. Sirkustoiminta ei kuitenkaan osoittautunut kannattavaksi ja jo kolmen vuoden kuluttua Duncanderin veljesten sirkustoiminta ajautui konkurssiin. Toinen veljeksistä, Carl Duncander, jatkoi kuitenkin sirkusesitysten järjestämistä Helsingissä kuolemaansa asti. Carl Duncanderin isännöimät esitykset järjestettiin Helsingin Sirkuskadulla eli Siltasaaressa sijaitsevassa maneesissa.

Suomalainen sirkus aloitti yli 120 vuotta sitten

Tivolien ja sirkusten yhteistyö auttoi selviämään

Itsenäisyyden aika tarkoitti Suomessa sirkustoiminnan hiljenemistä, ainakin vierailuiden suhteen. Aiemmin suosittu läpikulkumaa muuttui vierailijoiden silmissä hankalasti saavutettavaksi ja sirkukset jättivät entistä useammin Suomen väliin kiertueillaan. Toisaalta Suomessa alettiin innostua yhdessä tekemisestä ja nuoret alkoivat harrastaa aktiivisesti esimerkiksi taitovoimistelua.

Sirkukset alkoivat aiempaa useammin kiertää yhdessä tivolien kanssa. Tivolit olivat suosittuja huvittelupaikkoja ja sirkusteltta niiden keskeinen areena. Päivän aikana tivolissa saatettiin antaa useita eri sirkusesityksiä. Toimintaa vaikeutti kuitenkin hetkittäin erityinen huvivero, joka teki yrittämisestä kallista ja karkotti asiakkaita.

Sirkus Sariolalla on merkittävä rooli suomalaisen sirkuksen historiassa

Yksi kuuluisimmista itsenäisyyden ajan suomalaisista sirkuksista oli Sirkus Sariola. Sirkus perustettiin jo vuonna 1888, mutta suurimmillaan sen suosio oli nimenomaan itsenäisyyden aikakaudella. Kyseessä perheyritys, jota pyöritetään jo viidennessä polvessa. Tämä toimiikin erityisen hyvin tivolialalla, jossa suurin osa opeista ja tiedosta siirtyy tekijältä toiselle. Kun esiintyjät ja työntekijät kasvavat nuoresta pitäen sirkusmaailmassa, käyvät sukupolvenvaihdoksetkin helpommin. Tämä aineeton kulttuurinen perintö säilyy ja tivolin toiminta pääsee jatkumaan parhaalla mahdollisella tavalla.

Sirkus Sariolalla on merkittävä rooli suomalaisen sirkuksen historiassa

Sirkus Sariolan ensimmäiset esitykset järjestettiin Keravan rautatieaseman ratapihalla. Tivolin tarjontaan kuuluivat sirkusesitysten lisäksi ampumarata, onnenpyörä, voimamiehet, voimistelat sekä nuolen- ja renkaanheittoa. 1900-luvun alussa erityisesti markkinoiden yhteydessä alettiin näyttää myös jännittävää uutuutta, ”eläviä kuvia”.

Iloa ja toivoa myös vaikeina aikoina

Sirkustoiminta jatkui myös jatkosodan aikana ja tuolloin sirkuksen avulla viihdytettiin myös rintamalla taistelevia sotilaita. Tuolloin Itä-Karjalassa laitettiin pystyyn ns. rintamativoli, joka sijaitsi vain 30 kilometrin päässä taisteluiden etulinjasta, Karhumäen kaupungissa. Samalla kun sotilaat saivat paljon tarvitun levähdyspaikan sodan kauhuista, mursi rintamativoli myös ennakkoluuloja tivolialaa kohtaan.

Iloa ja toivoa myös vaikeina aikoina

 

Sariolan historiasta riittää hauskoja tarinoita, jotka ovat myös merkittävä osa suomalaista kulttuuriperintöä. Erityisen vahvasti on jäänyt elämään tarina Keravalla seikkailleesta Hummeli-virtahevosta, joka saatiin palaamaan kaupunkikierrokselta kotiin lopulta ranskanleivän avulla.